175. Se ei kuulu mulle - Jonna Tervomaa

Heräsin kun sua muutettiin
seinän taa, mun naapuriin.
En etunimeäs vieläkään
ole päässyt sulta kysymään.

Pari sanaa toisinaan
hississä vaihdetaan.
Peität kasvosi kaulaliinaan.
En ole päässyt niitä koskaan
näkemään enkä tiedä tahdonkokaan.

Se ei kuulu mulle tietenkään,
mutta pahaa unta susta nään
sä kuljet pitkin käytävää.

Ei se kuulu mulle ollenkaan,
mut mielestä en silti saa
kun öisin hiljaa laulat Hoosiannaa.

Liikut aina vain harvemmin.
Sama vaikka soittaisin.
Sun ovikello on
rikki, niinkuin pelkäsinkin.

Ikkunasta sut vielä nään.
Olet valmis lähtemään.
Otat askeleen kerrallaan.
Mun tekis mieli lähtee sun perään.
Sanoa jotain.
Sanoa ihan mitä vaan.

Se ei kuulu mulle tietenkään,
mutta pahaa unta susta nään
sä kuljet pitkin käytävää.

Ei se kuulu mulle ollenkaan,
mut mielestä en silti saa
kun öisin hiljaa laulat Hoosiannaa.

Ei se kuulu mulle tietenkään,
mutta pahaa unta susta nään
sä juokset pitkin käytävää.

Ei se kuulu mulle ollenkaan,
mut mielestä en silti saa
kun öisin hiljaa laulat Hoosiannaa.